AulisSaarijärvi Kauas on pitkä matka kantaa painavaa raskasta

Hyvää ruokaa kalasta ja karhusta

Nuorempana saalistin ruokani. Sukelsin ahvenia Ahvenjoesta. Suurimmat otin, pienet päästin. Siltä suurelta ahvenelta puraisin pään irti. Syljin sen kaaressa virran kuohuun kauhiaan. Sitten ruiskaisin suolet sontineen rinnuksilleni. Nostin selkäevän pystyyn ja tungin ahvenen pyrstö edellä kurkkuuni. Se oli samalla rannalla istuville sukukypsille naaraille merkki voimallisesta libidostani ja tarpeestani saada kutea.

 

Myöhemmin Kossupäissäni Ähtärissä juoksin karhun kiinni. Painimme kreikkalaisroomalaista metsäpolulla päättymättömän eräpituuden. Karhu oli sarjassa 340 kg! Minä vain olin 100 kiloa. Itse jouduin itseäni auttamaan ja lauloinkin siinä karjuen ”Tyttö metsässä” (… se houkutellen kutsui takanain! Vaan korvat siltä suljin, kuin kuullut olis en…).

 

Karhu käytti filunkia ja muutti painin vapaapainiksi. Se oli sille turmioksi ja kiersin sen päätä kuusi kierrosta vastapäivään. Söin siitä trioginimaksan ja pölykeuhkot. Loput toin Krunikaan Kaukosen Timon venäläisravintolaan. Hän tarjosi tulitikkurasian kokoisia karhunpaloja pakkasesta 550 markan annoshintaan konjakkikarhuna. Lähinnä minusta karhu oli juonut kiljua.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

Tämän blogin suosituimmat

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset