AulisSaarijärvi Kauas on pitkä matka kantaa painavaa raskasta

Mitä hyvää "huippu-urheilussa"?

Vieläkö muuten Pertti Pousin SM kolmiloikkaennätys on voimis­saan 1960 -luvulta. Pertti hyppäsi sen laholta lankulta, reu­nasta rikkinäisillä nahkakengillään, karkeaan hiekkasoraka­saan. Sellaistahan nämä parfyymipyllyiset sarjahaastattelujen antajat eivät sietäisi minuuttiakaan. Sellaisen huudettaisiin loikkaajalle psykiatria, juristia ja järjestöjen turvamiehiä apuun!

 

”Olin ylikunnossa, olin alikunnossa, ramppi iski, maha ei toiminut, kusi ei tullut, pieru tuli” siinä vakiojuttua, kun tyyppi, jonka ajat maailman listassa oikeuttaa lähdössä 240. sijaan, lähetetään maapalon toiselle puolen turistiksi, eikä edes tavoittelemaan välierää! Siinä samassa pääsee turistiksi tyypin valmentaja, hieroja, sekä laukunkantajakin.

 

Tietysti yksi urheilujohtaja lisää pi­tää änkeää koneeseen ja hienostohotelliin kolmeksi viikoksi. Uskaltaako Urheilu ja Liikunta tänne kertoa kuinka paljon oli ”johtaja” nimikkeellä Pekingissä ukkoa ja akkaa. Entäpä sit­ten ”apulaisjohtaja, valmennusjohtaja, lajijohtaja, aluejoh­taja, piirinuohoojaa” nimikkeillä, enkä kysy kaikkia väline­johtajia tai tulkkijohtajia, jotka vaativat oman tulkin.

 

Voi se olla parempikin, että nuori sälli pyrkii kimiräikköseksi tai teemuselänteeksi. Ensimmäinen ei juuri puhu ja jälkimmäinen, kun puhuu myötähäpeä kuulijan korvissa punoittaa. Kyllä kiekon läiskijällä sellaisia esiinmarsseja yhteiskunnaisiin asioihin on ollut liikennesakoista impivaa­ralaisuuteen!

 

Jos sälli onnistuu takomaan mainetta ja miljoo­naa, niin onpahan poissa Suomesta pahanteosta. Tuleehan niitä Syyriasta lisää kymmenin tuhansin.

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (12 kommenttia)

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Kilpaurheilun idea: olla paras jossakin tyhjänpäiväisessä.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Saarijärvi käyttää vahvaa kieltä ruotiessaan "huippu-urheilua". Vähän riskaapelia osoittaa itse tähtiin moitteen sanoja, saattavat olla sielullisesti herkkiä ja haavoittuvia jos sattuvat lukemaan poikkipuolisia sanoja saattaa vaikuttaa haitallisesti motivaatioonsa ja keskittymiseensä.
Mutta puhe lukumäärältään liian runsaista väkijoukoista jotka matkustelevat urheilijoiden mukana lienee mannaa useimpien penkkiurheilijoiden korville. Oma arvioni tälllä kohden on että ei savua ilman tulta.

Gröhnin toistelem väittämä kilpaurheilun tyhjänpäiväisyydestä saattaa pitää paikkansa mutta mitä sitten, huomattava osa ihmisen touhuista lienee tyhjänpäiväistä, esimerkiksi vaikka muumimukien keräily ja kansantanhut.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Mukivertailu ei ole relevantti. Ylen urheilutoimituksessa on puolensataa henkilöä. Veikkaus tukee huippu-urheilua kymmenillä miljoonilla ...

Nivelrikkoa 40 prosentilla entisistä urheilijoista. Vertailuryhmällä 24 prosenttia.
Puolella entisistä urheilijoista jokin krooninen vamma, ei-urheilijoilla vain vain 26 prosentilla.
THE AMERICAN JOURNAL OF SPORTS MEDICINE

Jalkapalloilijoilla havaittu pukkauksista aiheutuvaa aivorappeumatautia

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Kilpaurheilu on tyhjänpäiväistä, mutta Gröhnin sisällyksetön jankutus on vielä tyhjänpäiväisempää. Tosin tuossa tuli kerrankin jotain perustelujen kaltaista, ei kylläkään tyhjänpäiväisyydestä vaan vahingollisuudesta.

Käyttäjän ollivaisala kuva
Olli Väisälä

Simo Lipsanen rikkoi Pousin ennätyksen viime vuonna.

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Jos puhutaan otsikolla tyhjänpäiväisyys niin ainakin minun ymmärrykseni piirissä muumimukien keräily on tyhjänpäiväistä.
YLEn urheiluun liittyvien palkansaajien suuri lukumäärä viulujen maksajana ärsyttää minua suuresti samoin kuin veikkausrahojen jakoperusteet.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn

Paljonko mukien kerääjät saavat julkista tukea? Aiheuttaako mukien keräily pysyviä vammoja? Onko mukien keräilijöillä stadion, jota korjataan 2-3 miljoonalla...

Käyttäjän mattiosaisa kuva
Matti Säisä

Sekö poistaa turhanpäiväisyyden leiman jos keräily tai joku muu ihmisen toimi ei aiheuta (fyysisiä) vammoja eikä edellytä stadioneja ja julkista tukea?

Aihetta sivuten mielestäni postimerkkien tai korttien keräily ei ole tyhjänpäiväistä puhumattakaan bonsai puiden kasvatuksesta.

Käyttäjän grohn kuva
Lauri Gröhn Vastaus kommenttiin #8

Korjaus: stadionin remontin loppulasku on 260 miljoonaa.

Aulis Saarijärvi

Siis Simo Lipsanen? Jo on siinä mies, joka ei kai ole ollut TV:ssä joka ilta tai naisten lehdet katsoneet vaatekaappiinsa ja mies ollut keittiössä keittämässä kananmunia?
Tämän Pousin ennätyksen aikana kai niitä muita hyppääjiä on ollut kansanedustajina ja muina suurmiehinä? Muuten mieleeni on jäänyt näitä, jotka ovat itkeneet väärää tossua, kilpailumatkan yksinäisyyttä ja liian kuumaa soppaa ennen kilpailuja, kun tasonsa on ollut metri kyläkilpailujen tasosta.

YLE:ssä on urheilutoimittajaa ja avustajaa 24 jokaista kulttuuritoimittajaksi katsottavaa kohden. Niitä on 40 jokaista tiedetoimittajaa kohden, joten kaivakaa siitä jotakin ideaa, missä on painotus toimittajan tarpeellisuuteen!

Urheilupyhättöjä, joihin verorahaa on laitettu sotakorvausten verran, rapistuu sadoittain Suomessa. Joihinkin laitetaan nyt miljoona tuonne ja miljoona viemäriinsä. Kuitenkin niissä ei pidetä mitään merkittävää kilpailua enää. Katsokaa, montako mäkihyppytornia on ollut käyttämättä kymmenen vuoden aikana!

Käyttäjän kaunaherra kuva
Tuure Piittinen

Suomesta on purettu lähes kaikki lasten/nuorten käyttöön aikanaan tehdyt pienet puurakenteiset hyppyrimäet lahoamisen vuoksi eikä uusia ole rakennettu. Harrastus on keskitetty muutamiin kaupunkeihin, joiden nuoret käyvät mieluummin lätkäharkoissa ja kaljalla. Ei ihme että mäkihypyllä menee huonosti.

Lisäänpä vielä kun asiasta jotain tiedän, että monet pienistä puumäistä rakennettiin aikanaan pääosin talkoovoimin nuorison harrastuspaikoiksi. Kotikylälleni tehtiin alle 20 metrin hyppyri, naapurikyläläiset halusivat isomman ja rakensivat mäen jonka mäkiennätykseksi taisi jäädä 28 metriä. Molemmat on purettu turvasyisä jo viime vuosituhannella.

Käyttäjän HeikkiMkinen1 kuva
Heikki Mäkinen

Tuure Piittinen. Totta puhut. Ennenvanhaan, 50/60-luvulla näitä "Hyndiä" oli siellä sun täällä, ei enää. Meilahdessa oli yksi ja Laakson sairaalan takana, nykyisessä Keskuspuistossa toinen. Molemmat niitä 21 metrin hyndiä.

Naskalina käytiin molemmissa hyppäämässä. Lampisen limalaudat olalla kiivettiin torniin. Skimbat jalkaan, takakaiteesta tukea ja menoksi.

Vähän ennen hyppyrin keulaa oli havut ponnistusmerkkinä. Limalaudoissa siteenä rotanloukut, joissa monot olivat tiukasti kiinni, Voitto-siteet oli huonompi suksiside, koska niissä mono tuppasi lipsumaan. Veikko Kankkostyyliin liideltiin, kuka 15 metriä, joku 18 m.

Aina kuitenkin oli mäessä joku jolla oli oikeat mäkisukset (Karhu-merkkiset) muassaan. Niitä lainattiin, kukin vuorollaan. Oikeilla mäkisuksilla hyppääminen tuntui siltä, kuin olisi lähtenyt lentoon. Mäkiennätys oli aina lähellä.

Nuorisolta on viety hyvät harrastuspaikat, turvallisuuden takia.

Ei silloin turvallisuus tullut kenenkään mieleen, ainoastaan se, että kuka ponkaisee pidemmälle.

Toisaalta, eihän nykyään näillä rannoilla ole edes lunta.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset