AulisSaarijärvi Kauas on pitkä matka kantaa painavaa raskasta

Valokuva, diakuva, digikuva ja valhekuva

Digitaalikuvauksen tullessa, sen taitevaiheessa keskusteliin kuvaan liittyvästä käsittelystä. Uusi tekniikka on mahdollistanut valokuvauksessa helpon ominaisuuden, jota vastustettiin. Kuvista, joita on markkinoitu neitseellisenä ja ainutlaatuisina, pitää puhua.

Vuosikymmenet ammattilaiset ovat suodattimilla, filmilaaduilla, kemikalioilla, papereilla ja pimiön retusointivälineillä parannelleet kuviaan. Kirkasotsaisena niitä on kuvateoksiin tarjottu "Näkymä Hiidenvedelle, Yksinäinen soopeli tai Mies naisena". Valokuvauksesta perillä olevat ovat nähneet kuvat manipuloiduiksi. Kalliita kuvakirjoja keräävät olivat ne aitoina ostaneet kuvien vuoksi.

Sadalla neulanreikäkameralla, samaa filmiä ja kemikaliota, sekä paperia käyttäen, saa sata kuvaajaa erilaista materiaalia, samasta kohteesta. Yksi rajaa kuvan järkevästi. Toinen pelehtii objektiivin edessä lisälaittein ja kolmas käyttää pimiötä hyödykseen parhaiten. Kuitenkin rajallisella määrällä ruutuja on saatu hajonta laadussa ja näkemyksessä. Kuka näistä sadasta kuvasta voi sanoa, että tuo, tuo ja tämä ovat hyviä? Tuo ja nämä ovat väärin tehtyjä! Miten hän sen pystyy mutten, kuin omalla subjektiivisuudellaan?    

Alta parikymppisenä nokialaisena liityin Kaapelitehtaan kamerakerhoon. Pimiöklubi sijaitsi Punavuodenkadulla. Uusi kaveri sai huonoimmat käyttöajat, kuten jouluaattona, juhannuksena tai olympialaisten aikaan. Tällä kerholla oli äärimmäisen aktiivinen kilpailutoiminta. He käyttivät parhaita ammattilaisia tuomariraadeissaan. Pimiöajan vaikeudesta johtuen siirryin diasarjaan. Hankin Itä-saksallista edullista ORWO -väridianegaa melkoisen määrän. Olin viikoittainen kuvapussien lähettäjä kööpenhaminalaiseen laboratorioon. Jouluksi 1973 sieltä lähetettiin lahjaksi Orwon eräänlainen kokoelma. Siinä oli vääräväriä, eri lämpötiloja ja jotakin hidasta negaa. Yhden sarjan kuvasin tahallani vääräväriä. Lumi meni vihreäksi, taivas punaiseksi ja katuvalot siniseksi. Kauniita ruutuja niistä kuitenkin tuli.

Osallistuin kuudella dialla vapaaseen kilpailuun. Päätuomarina oli G. Avustava tuomari oli poikansa S. Isä G.B. oli tuolloin huipulla ja S.B. ikäiseni keltanokka. Arvostelutilaisuus oli kaikkien kuullen suuressa salissa jossa osallistujat istuivat. Projektori surisi. Sain niin murskaavat tuomarilausunnot, että muistan katkelmat vieläkin...

"Kuinka joku voi tuoda tekelettä nähtäväksi? Lapsellista yrittää kilpailuun näillä helpoilla konsteilla. ....niin isä… ja vielä sekin, että ei pidetä huolta esivalinnassa kilpailuun mistään. Menee vain meidänkin aikamme hukkaan."    

Minua ei voitu erottaa kerhosta, kun en mitään laitonta tehnyt. Puoleen vuoteen en saanut kuitenkaan aikaa pimiön varausvihkoon. Tekemäni ennakkovaraukset pyyhittiin yli. Onneksi diat menivät Kööpenhaminaan valmistukseen. Mainittakoon, että S.B. piti 70-luvulla Valokuvalehden, tai museon galleriassa näyttelyn. Materiaali oli voimakkailla värisuotimilla ja väärävärillä tehtyä tavaraa. Pari valokuvauslehteä oli siitä läkähdyksissään. Puhuttiin uudesta aluevaltauksesta ja loistavasta keksinnöstä!

Piditkö tästä kirjoituksesta? Näytä se!

0Suosittele

Kukaan ei vielä ole suositellut tätä kirjoitusta.

NäytäPiilota kommentit (1 kommentti)

Käyttäjän TarjaKaltiomaa kuva
Tarja Kaltiomaa

Valokuvaksi voisi jatkossa sanoa valokuvaa ja digikuvaa, joka tuotetaan kameralla ja kameran asetuksin ja edikuvaksi kuvaa, jota tieten tahtoen on muokattu eli editoitu tietokoneen kuvankäsittelyohjelmilla.

Mainos

Netin kootut tarjoukset ja alennukset